Pitkään esillä ollut Jäämeren rata -hanke puhuttaa saamelaiskäräjävaalien alla. Tällä hetkellä hallitusohjelmassa ei ole kirjausta radan toteuttamisesta, vaikka asiaa selvitettiin viime vaalikaudella.
Vaihtoehtoja reitiksi on useita, joista Kemijärveltä Sodankylän kautta Norjan Kirkkoniemeen kulkeva linjaus olisi kaivousteollisuuden kannalta merkittävä. Myös Peter Vesterbackan yhtiö on suunnitellut Rovanimeltä Kirkkoniemeen kulkevaa rataa yksityisellä rahalla.
– Jäämeren ratahankkeesta valmistui viime talvena esiselvitys, jonka pohjalta ei esitetty jatkotoimenpiteitä, kommentoi liikenne- ja viestintäministeriön verkko-osaston yksikönjohtaja Timo Kievari.
Selvityksessä oli keskitytty rahoitukseen, suunnittelu- ja lupamenettelyihin sekä ympäristö- ja saamelaiskysymyksiin.
Enemmistö saamelaisista pitää Jäämeren rataa huonona asiana. Heidän mielestään rata uhkaisi saamelaista kulttuuria, perinteisiä elinkeinoja kuten poronhoitoa sekä herkkää Lapin luontoa.
– Radan nouseminen aika ajoin keskusteluun luo pelkoa ja epävarmuutta, joka on omiaan pelottamaan nuoria pois perinteisten elinkeinojen luota, kertoo saamelaiskäräjien nykyinen jäsen Jan Saijets.
Saijetsin mukaan perinteiset elinkeinot käyttävät kaikkia alueita täysimääräisesti ja rata tulisi tuhoamaan varsinkin inarinsaamelaisen poronhoitoalueita.
Saamelaiskäräjät eli saamelaisten parlamentti on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin. Käräjillä on 21 jäsentä ja 4 varajäsentä, jotka valitaan joka neljäs vuosi vaaleilla. Saamelaisten kotiseutukunnista on kustakin vähintään 3 edustajaa. Kotiseutukuntia ovat Enontekiö, Utsjoki, Inari sekä Sodankylän pohjoisosassa sijaitseva Lapin paliskunnan alue.
Suurin osa ehdokkaista vaatii lappalaispykälän poistamista laista
Vaalien suuriin teemoihin lukeutuu myös keskustelu saamelaismääritelmästä. Suurin osa saamelaiskäräjäehdokkaista kannattaa lappalaispykälän poistamista määritelmästä. Tiedot ehdokkaiden kannoista käyvät ilmi Ylen vaalikoneesta.
Lappalaispykälän myötä etnisesti suomalaisten on mahdollista päästä äänestämään ja asettumaan ehdolle saamelaiskäräjävaaleissa.
Lappalaispykälä jäi saamelaismääritelmään perintönä aiemmasta saamelaislakiesityksestä 1996 voimaan astuneeseen Saamelaiskäräjälakiin, joka muutti aiemmin kieliperusteista määritelmää. Sekä Norjassa että Ruotsissa peruste on yhä kieleen perustuva. Vanhoissa asiakirjoissa oleva lappalaismerkintä ei viittaa etnisyyteen vaan elinkeinoon. Suurin osa pitää lappalaispykälää porsaanreikänä.
– Saamelaisten mukaan määrittely on perusteeton, kun puhutaan etnisistä saamelaisista. Vanhojen viranomaismerkintöjen lappalainen ei tarkoita samaa kuin saamelainen, painottaa Saijets.
Saamelaisia Suomessa on noin 10 000, joista puolet on merkitty vaaliluetteloon. Korkein hallinto-oikeus on lisännyt vaaliluetteloon vajaat 100 henkilöä, joita saamelaiskäräjät eivät tunnusta saamelaisiksi.
Saamelaiskäräjien päätöksistä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO on ottanut käyttöön saamelaisuuden määrittelyssä niin sanotun kokonaisharkinnan. Se tarkoittaa, että saamelaismääritelmän saamiseksi riittää hyvin kaukainen lappalaismerkintä historiassa.
Mikäli kielikriteeri ei yksinään täyty, on KHO tarkastellut henkilön saamelaisuutta henkilön oman määrittelyn ja muiden saamelaisuutta tukevien asioiden, kuten poronhoidon, kautta.
Suomen laissa saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:
- että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai
- että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa tai
- että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.