Saksalainen taide- ja arkkitehtuurikoulu Bauhaus täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Walter Gropiuksen perustaman Bauhausin vaikutus esimerkiksi funktionalismin kehitykseen on huima, ja koulun opit vaikuttavat yhä tänäkin päivänä muotoilun ihanteisiin. Ei siis ihme, että natsit lopettivat Bauhausin toiminnan vuonna 1933.

— Ehkä me olemme jazzin Bauhaus? pohtii We Jazz Oy:n toinen perustaja, toimitusjohtaja ja taiteellinen johtaja Matti Nives.

— Se on mielestäni tosi hyvä rinnastus. He muuten tekivät hienoja julisteita!

Bauhausin tavoin myös Nives suunnittelee lähes kaikkea: keikkoja, keikkajulisteita, festivaaleja, viestintää, lehden taittoa, levyjen kansia ja radio-ohjelmia.

— Jazzfestivaalin suunnittelu on hieman kuin arkkitehtuuria. Se on totta kai designia, mutta kokonaisuudessaan tapahtuma on funktionaalista designia. Ihmisten pitäisi voida käyttää sitä jotenkin, Nives muotoilee.

Kuten Gropius teki Bauhausin kanssa, myös Nives on rakentanut We Jazzista uutta luovan kollektiivin. Kantavana ideana on tehdä jotain laadukasta, merkityksellistä — ja ehkä pysyvääkin.

— Mielestäni kaiken pitäisi olla uutta tässä ajassa. Vaikka olen itseoppinut graafisen alan toimija, haluan ehkä tarkoituksellakin olla sellainen outsider, Nives kertoo.

— Tunnen paljon graafikoita. Heillä on usein melko tiivistynyt käsitys siitä, mikä on siistiä juuri nyt. Siinä saattaa olla aikamoinen paine linkittyä zeitgeistiin [ajan henkeen]. Pitäisi tehdä sellaista, jossa on persoonaa vielä parin vuoden päästäkin. Varsinkin levyissä se on todella tärkeää.

DJ Nives

 
Matti Nives syntyi Helsingissä. Hän muutti perheensä kanssa Jyväskylään viisivuotiaana ja opiskeli myöhemmin Jyväskylän yliopistossa englantia. Opiskelun ohella häntä kiinnostivat vinyylilevyt ja DJ-toiminta.

Nives inspiroitui tosissaan DJ-kulttuurista nähtyään legendaarisen DJ Anna S:n soittavan levyjä Jyväskylän kesässä.

— Hän soitti niin hyvää musaa ja niin hyvällä meiningillä ja estetiikalla, että tuo on se juttu — tuollaista minäkin haluan tehdä, Nives muistelee.

Nuorimies ei kuitenkaan uskaltautunut puhumaan Jyväskylän Vakiopaine-baarissa toimineen vinyyliklubin tiskijukille, sillä he tuntuivat aivan liian viileiltä tyypeiltä. Hän koki, että hänen ainoa vaihtoehtonsa päästä soittamaan levyjä on perustaa oma DJ-ilta.

Mukaan hän otti ystävänsä Valtteri Länsimiehen.

Nykyään Nives tuntee turvalliselta etäisyydeltä ihailemansa DJ:t.

— He ovat tosi lutuisia hahmoja, hän paljastaa.

Suomen kulttuurikentälle oli ilmestynyt samoihin aikoihin kaksi uutta ja inspiroivaa toimijaa: Flow-festivaali ja Ricky-Tick Records. Niveksen levylautasella soi The Five Corners Quintet.

— Siitä lähti sellainen uusi vipinä, jonka jatkumoa We Jazz on.

Levyjen pyörittämisen lisäksi Matti Nives aloitti jazzbändien bookkaamisen Jyväskylässä sijaitsevaan Poppariin, joka tunnettiin tuolloin nimellä Jazz Bar. Samalla Nives tutustui muusikoihin ja bändeihin ja opetteli grafiikan tekoa, tuottamista ja viestintää.

Siemenet omaan bisnekseen oli kylvetty.

Syntyy We Jazz

 
Matti Nives sai pikku hiljaa vihiä, että tällaiselle jazzin puuhamiehelle saattaisi olla tarvetta laajemminkin.

Hän muutti Helsinkiin vuonna 2007 ja pääsi töihin ihailemiinsa yrityksiin: Flow-festivaaleille, Ricky-Tick Recordsille ja Jazzliittoon.

— Jossain vaiheessa puhuimme saksofonisti Timo Lassyn kanssa, että perustetaan yhteinen yritys.

We Jazz Oy syntyi vuonna 2011. Pienen yrityksen haasteet liittyvät Niveksen mukaan kassavirtaan ja yleiseen bisneksen pyörittämiseen. Jazzkenttä on kasvanut paljon kahdeksan viime vuoden aikana.

— Ennen saattoi olla hyviä soittajia, muttei välttämättä hyviä bändejä. Nykyään tuntuu, että hyviä bändejä tulee koko ajan lisää. Varsinkin nuoret kaksikymppiset panostavat siihen, että heillä on hyvä bändi. Ajattelu on mennyt pidemmälle. Vaikutteet tulevat myös jazzin ulkopuolelta.

Suurin haaste  We Jazzin toiminnassa on mittakaava.

— Miten olla tarpeeksi vaikuttava, muttei kuitenkaan liian iso suhteessa omaan jaksamiseen ja henkilökunnan laajuuteen?

We Jazz työllistää tällä hetkellä neljä täysipäiväistä työntekijää. Lisäksi Nives ja kumppanit tekevät viestintää We Jazzin alla olevan Hei Hei Median kautta.

Festivaali ja levymerkki

 
Ensimmäinen We Jazz -festivaali pidettiin vuonna 2013. Keikkapaikkoina ovat toimineet muun muassa Aleksanterin teatteri, raitiovaunu sekä töölöläinen yksiö. Festivaalin yhteydessä myönnetään Rising Star -palkinto. Ensimmäisenä vuonna sen sai Bowman Trio, jonka muodostavat trumpetisti Tomi Nikku, basisti Joonas Tuuri ja rumpali Sami Nummela.

Tästä alkoi samalla myös We Jazzin levymerkki.

— Totesin, että heillä on niin hyvä meininki ja yhteinen visio siitä, millainen levyn tulisi olla. He pyysivät minua vielä tuottamaan sen. Aika äkkiä kävi niin, että saimme jakelijat Suomeen ja
Skandinaviaan, ja sitten vielä maailmanlaajuinen jakelijakin, Nives kertoo.

— Kun teimme seuraavaksi Jaska Lukkarisen ja Jukka Perkon levyt, niin tuntui, että levymerkki alkoi olemaan jo oma, itsenäinen toimintansa.

Levymerkin pyörittäminen ei ole nykyaikana helppo operaatio. Ricky-Tick Records lopetti jo vuonna 2011.

— Ei se nykyilmapiirissä kovin äkkiä bisnekseksi muutu, mutta kyllä se koko ajan enemmän järkevämpi operaatio on, Nives myöntää.

— Tärkein työni We Jazzin parissa on tällä hetkellä levyjen tuottaminen ja levymerkin pyörittäminen. Sitä teen eniten nykyään. Ehkä stressaavinta on suunnitella levyjen kansia. Labelin pitäisi saada oma linja ja samaan aikaan tehdä sitä, mitä haluaa tehdä. Ja kannen pitäisi kuvata artistin musiikkia.

Graafikko ei saa pilata levyä huonolla grafiikalla.

We Jazz on kasvanut siis melko orgaanisesti. Levymerkki ikään kuin vain tapahtui. Vinyylin- ja cd-levyjen lisäksi We Jazz on julkaissut musiikkia myös c-kasetilla ja digitaalisesti. Joulukuussa pidettävä festivaali muutettiin yhdistykseksi.

— Jossain vaiheessa huomasimme, että rahoitus tapahtumalle osakeyhtiön kautta on aika vaikeaa. Meidän piti keksiä siihen uusi kuvio.

Yhteistyö x yhteistyö

 
Vuonna 2014 Matti Nives vietti Berliinissä kuukauden. Samalla hän huomasi, että kaupungissa järjestetään uusi XJAZZ -niminen jazzfestivaali.

— Tutustuin niihin tyyppeihin, ja sen jälkeen olen ollut joka vuosi XJAZZISSA ja tehnyt siellä DJ-keikkoja. Nyt teemme We Jazz -klubin taas toukokuussa siellä. Ruotsalaisen Otis Sandsjön levyllä soittavat berliiniläiset muusikot. Nyt meiltä lähtee XJAZZIIN Alger Ego ja OK:KO.

Nives ohjeistaa, että OK:KO lausutaan ihan vain ”okko”.

Berliinissä järjestetään tänä vuonna myös neljättä kertaa Scope -festivaali. Nives on tapahtumassa mukana kuraattorin roolissa.

Kaupallinen kulttuurimme on eri brändien yhteistöiden kyllästämä, ja yleensä kahden toimijan aikaansaama lopputulos on valju kompromissi. Tuntuu, että Nivekselle ihmisiin tutustuminen, verkostoituminen ja yhteistyökuviot ovat kuitenkin luontainen kyky.

We Jazz on järjestänyt jazzkeikkoja myös esimerkiksi Tallinnassa sekä Lonnan entisellä miinanraivaussaarella.

Lisäksi We Jazz on tehnyt yhteistyötä Helsinki Contemporary -taidegallerian kanssa. Olli Ahvenlahden Thinking, Whistling -levyn kannessa komeilee Eeva-Riitta Eerolan Marcel -niminen maalaus.

”Ehkä me olemme jazzin Bauhaus?” Nives pohtii.

Tee-se-itse

 
Jazz on marginaalista musiikkia, ja varsinkin jazz-yrittäjän uran alkuvaihe voi olla melko kivinen. Rahaa ei ole, joten kaikki pitää tehdä itse, in house. Niveksen mukaan tämä voi tosin olla myös tosi kivaa.

Nives kuvailee We Jazzin toimintaa do it yourself -henkiseksi operaatioksi, jossa kaikki tehdään ylpeydellä itse. Tällainen itse tekemisen estetiikka ja eetos on peräisin hänen nuoruusvuosiensa punk ja HC-kulttuurien fiilistelystä.

— Diggaan siitä, että kopiokoneella tehdään joku zine. Yritän saada sen saman fiiliksen tekemisiini, vaikka tekotapa ei olekaan sama.

We Jazzin viimesyksyisessä lehdessä oli kuva abstraktista taideteoksesta, joka esiintyy myös We Jazzin julkaiseman Otis Sandsjön Y-OTIS -levyn kannessa.

Levyn kansigrafiikan syntytarina kuvastaa hyvin Niveksen luovuutta ja kokeilunhalua.

Nives oli miettinyt ideoita pian julkaistavan levyn kanteen jo hetken, kun hän bongasi eräänä päivänä kadulle hylätyn pöydän, jonka päälle oli sulanut eri värisiä kynttilöitä. Alkuperäinen idea sai väistyä.

— Mietin, että voisin sulattaa steariinia. Ostin hirveän määrän eri värisiä kynttilöitä ja valokuvakehyksiä ja irrotin niistä lasit.

Nives pyysi We Jazzin Roope Pokkia avuksi. Yhdessä he sulattivat steariinia lasille jokseenkin hallitusti — hieman kuin Jackson Pollock ruiskisi maalia kankaalle.

— Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen rupesimme löytämään sellaisia väriyhdistelmiä, jotka näyttivät hyviltä. Otin kännykälläni steariinista kuvan ja tein levyn grafiikan, joka näytti mielestäni tosi hyvältä. Kuin tein kansigrafiikasta vedoksen, huomasin, ettei iPhonen kuvan resoluutio riitäkään. Minun oli pakko pyytää joku ammattilainen kuvaamaan steariini uudestaan.

Ongelmana oli, että Nives oli jo pessyt sulattamansa steariinin pois kehyksen lasista. Hänen piti toistaa koko steariinioperaatio uudelleen ja toivoa samalla identtisen onnistunutta lopputulosta.

— Jos katsot levyn kantta, niin näyttää, kuin Otiksen hahmo kuultaisi siitä läpi, hän kuvaa.

— Kun tein ensimmäisen version, niin siitä tuli se efekti. Sitten olin pessyt sen pois. Minulla meni aika kauan, ennen kuin sain parin erehdyksen jälkeen tehtyä uuden, sattumanvaraisen kuvion, jossa on se sama efekti. Se kuultaa sieltä läpi. Se oli todella vaikeaa, mutta lopulta se mielestäni onnistui

Levyn kansi todella näyttää siltä, kuin Sandsjön kasvot kuultaisivat osittain steariinissa.

Osittain steariininen Otis Sandsjö.

Jazz kiinnostaa

 
Musiikin monitoimimies on toimittanut Radio Helsingillä nimikko-ohjelmaansa Matti Nives sekä kokeelliseen musiikkiin keskittyvää Avantgardeyötä.

Jazziin keskittyvä Jazz kiinnostaa -ohjelma alkoi kesällä 2013. Niveksen, rumpali-tuottaja Teppo Mäkysen sekä basisti Ville Herralan toimittama ohjelma palasi äskettäin kanavalle tauon jälkeen. Miehet yrittävät löytää erilaisia pieniä teemoja jazzin sisältä.

Nives korostaa, että ohjelmaa kuunnellakseen ei tarvitse olla jazzin kuuntelija entuudestaan. Ja juuri siksi ohjelma hänen mukaansa menestyykin.

— Se on avoin kutsu diggailemaan. Moni on sanonut, että he eivät muuten kuuntele jazzia, mutta he kuuntelevat ohjelmaamme — mikä on mielestäni paras palaute, Nives kertoo.

Sama avoimen idea toteutuu myös We Jazz -festivaalissa.

— Olen suorastaan kieltäytynyt määrittämästä mitään kohderyhmää festivaalillemme. Se on kaikille.

Ateneum x We Jazz

 
Uusin We Jazz -projekti on Ateneumin taidemuseon kanssa järjestetty klubi. Aiemmin Ateneumissa ovat esiintyneet muun muassa laulaja-lauluntekijät Astrid Swan ja Vesta.

— Museo kutsuu löytämään uutta. Se on hyvä lähtökohta jazz-konsertille. Museoiden visuaalinen ilme on omaan silmääni viehättävä: selkeä ja melkein minimalistinen, josta suunnittelijana pidän, Nives kertoo.

Maalis-, huhti-, ja toukokuussa Ateneumin Bistrossa kuullaan Timo Lassyn ja Teppo Mäkysen duoa sekä Alger Ego- ja OK:KO -yhtyeitä. Kaikki kolme keikkaa nauhoitetaan.

— Koostamme Ateneumin kolmesta keikasta varmaan yhden Ateneum-levyn. Nives paljastaa.

Samoin tehtiin myös We Jazzin Berliinin keikkojen kohdalla.

Kaiken tarkoitus

Bauhaus-koulu loi melko lyhyessä ajassa omat esteettiset käsityksensä ja sääntönsä, joiden mukaan maailmalla on siitä lähtien tehty muotoilua ja arkkitehtuuria. Esimerkiksi Helsingin Käpylässä sijaitseva Olympiakylä on rakennettu funktionalismin periaatteiden mukaisesti.

Samoin We Jazz haluaa määrittää omia esteettisiä käsityksiään.

— Olen miettinyt, mikä tämän toiminnan tarkoitus on. Kaikki taide, joka on minulle tärkeää, ei ole ainoastaan viihdettä, vaan siitä saa inspiraation. Haluan, että ihmiset, jotka kuuntelevat levyjämme tai tulevat keikallemme, niin heitä ei ainoastaan viihdytetä, vaan heitä myös inspiroidaan.

— Inspiraatio on tärkeä sana tässä kaikessa.