Kauniaisten keltainen talo
Kauniaisten Thurmanin puistotiellä sijaitsee yksi kunnan vanhimpia huviloita. Kamreeri Wilhelm Forsblom rakennutti talon vuonna 1907.
Rakennus on kunnan omistuksessa. Talo tunnetaan nimellä Keltainen talo eli Gula huset. Nykyään siinä toimii käytettyjen merkkitavarojen myymälä Lafkan. Samassa rakennuksessa on myös lastenmusiikki-yhtyeen Aarne Alligaattorin studio ja taidekäsityöläisten tilat.
Eri aikoina Keltaisessa talossa oli Kauniaisten kauppalankanslia, kunnan ensimmäinen kirjasto, jossa oli 173 kirjaa, poliisiasema ja putka.
Rakennuksella on pitkä historia. Keltaista taloa tunnetaan myös Kauniaisten ulkopuolella.
Lafkan-myymälä on toiminut Kauniaisissa vuodesta 1978. Liike on muuttanut Keltaiseen taloon vuonna 1984. Liikkeen perustajat ovat Marja Hedström, Emma Skand ja Gun Löfgren. Vuonna 2019 Lafkan sai uudet omistajat, Marika Aromaan ja Minna Stoltin.
– Tulen töihin kuin kotiin. En voi kuvitella aluetta ilman tätä Hyvällä säällä talon rappusiin paistaa aurinko. Kun aloitimme työt, ajattelimme joku rauhallinen päivä istahtaa rappusille kahvikupin kanssa. Sitä päivää ei ole vieläkään tullut, sanoo Minna Stolt.
Teksti ja kuvat: Maria Keränen
Tieto Lafkanista kulkee sukupolvesta toiseen. Osa jo aikuisista liikkeen asiakkaista muistaa, kun kävi täällä vanhempiensa kanssa.
Naapurina entinen tupakkatehdas
Vielä 90-luvulla Lauttasaaren Vattuniemessä nenään saattoi osua tupakan tuoksu. Makean mausteinen tuoksu oli peräisin Suomen Tupakka Oy:n tehtaasta, joka toimi vuosina 1964–1995 osoitteessa Melkonkatu 11.
Nykyään samalla paikalla mikään ei viittaa tupakkatehtaaseen. Tontille rakennettiin 2000-luvun alussa kerrostaloja, joiden pihalla leikkivät nyt lapset.
Naapuritalossa asuva Jaana Majander ei tiennyt katselevansa päivittäin ikkunastaan vanhan tupakkatehtaan tonttia. Vattuniemen historia tehdasalueena on kuitenkin läsnä hänen jokapäiväisessä elämässään.
– Näen edelleen ikkunastani pientehdasrakennuksia hienoilla paikoilla meren rannalla. Myös tupakkatehtaalla on ollut mahtava tontti, Majander kertoo.
Majander asui Lauttasaaressa myös vuosina 1982–87, jolloin tupakkatehdas oli toiminnassa. Tupakkatehtaan ominaistuoksu ei kuitenkaan osunut Majanderin nenään hänen lenkkeillessään 80-luvun Vattuniemessä.
Jaana Majander asuu mieluummin tavallisten kerrostalojen kuin tupakkatehtaan naapurissa. Taustalla tupakkatehtaan tontille rakennettuja taloja.
Suomessa tupakkateollisuus oli naisvaltainen ala. Suomen Tupakka Oy työllisti parhaimmillaan lähes 500 henkeä, kerrotaan Suomen kulttuurirahaston esitteessä.
Suomen Tupakka Oy aloitti toimintansa eri nimellä jo vuonna 1909. Nykyään yritys on osa British American Tobaccoa.
Teksti ja kuva: Milla Turunen
Suomen Tupakka Oy:n tehdas edusti aikansa uutta tehdasarkkitehtuuria. Kuva: Markku Haverinen, Museoviraston kuvakokoelmat
Tapanilan alakoulun uusi elämä kylätilana
Koillis-Helsingissä sijaitseva Tapanila on vanhaa puutaloaluetta, jonka keskeltä löytyy vuonna 1923 valmistunut Tapanilan alakoulu. Valmistumisen aikaan Tapanilassa oli jo yksityinen kansakoulu, mutta oppilasmäärien kasvaessa oli tarvetta myös toiselle opinahjolle. Koulu toimi oppilaitoksena 31.5.2014 asti, jonka jälkeen rakennus on saanut uuden elämän alueen kylätilana.
Tapanilan alakoulu on säilynyt lähes täydellisesti alkuperäisessä muodossaan lukuun ottamatta joitakin sisätilojen muutoksia. Rakennuksen siirryttyä kylätilaksi sitä on talkoovoimin remontoitu ahkerasti, mutta vanhaa kunnioittaen. Seinistä ja opettajien korokkeista on esimerkiksi rapsutettu auki alkuperäisiä värejä maalikerrostumien alta, jolloin uusi ja vanha kohtaavat kauniilla tavalla.
Historia tuli vastaan remontoidessa muutenkin. Talon alapohjasta löytyi niin vanhoja luistimia kuin suksiakin ja jonkun entisen koululaisen sinne jättämä peltipurkki, josta löytyi alueelta pois muuttaneen koululaisen kirje. 1970-luvulla kirjoitetussa kirjeessä kirjoittaja kertoo kaipaavansa takaisin vanhaan kouluunsa.
Teksti ja kuva: Amanda Stavén
Väinö Kamppurin ateljeekoti
Mierolan virran kupeesta Hattulassa löytyy taidemaalari Väinö Kamppurin ateljeekoti, jossa Kamppuri asui vuodesta 1938 kuolemaansa saakka, heinäkuuhun 1972.
Nykyään ateljeekodissa asuu Arto Laurila, jonka tädin puoliso taidemaalari oli. Laurila tunsi taidemaalarin hyvin, sillä vietti lapsuutensa kesät tätinsä Alli Kamppurin luona. Tätä kautta Laurila joutui myös malliksi Väinö Kamppurin maalauksiin.
Lapselle mallina oleminen ei ollut erityisen mukavaa, mutta muistelee hetkiä jälkikäteen lämmöllä.
Laurila on siirtänyt suurimman osan taidemaalarin työhuoneen sisällöstä pihamökkiin, jossa on maaliöljyt, siveltimet, ja maalauspaletti. Laurila on saanut pitää muistona valokuvakopioita tauluista, mutta alkuperäiset teokset ovat taidemuseoissa.
Teksti ja kuva: Eerika Mäki-Paavola