Kauhu- ja scifielokuvistaan tunnettu, Jack Sholder, 74, jakoi Night Visions festivaalin alla ajatuksiaan kauhusta ja pelosta. Sholder on tullut tunnetuksi muunmuuassa ohjauksistaan: Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn kosto, Pahan naamio (The Hidden) ja Armoton yö (Alone in the Dark). Haastattelimme ohjaajaa entisessä vankilassa, Hotel Katajannokalla, jossa tunnelma oli hieman aavemainen.

Mikä pelottaa sinua eniten? 

Kuolema. Pelkään ahtaita paikkoja ja ajatus olevansa halvaantuneena, haudatussa laatikossa pelottaa minua. Toiveeni on, että kuoleman jälkeen tulisin polttohaudatuksi, tällöin saisin varmuuden, etten kokisi mitään kuollessani.

Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn kosto – elokuvassa painajaiset ovat keskeisessä roolissa. Kuva: Suomen Filmikamari ry

Käytätkö omia kauhun kokemuksia työssäsi? 

Kyllä, erityisesti lapsuuden pelot ovat hyvä inspiraation lähde. Ensimmäisessä elokuvassani, Alone in the Darkissa, on sängyn alla piilotteleva mielipuoli puukon kanssa. Tämä tulee siittä, kuinka lapsena pelkäsin, että joku olisi sänkyni alla ja nappaisi sängyn ulkopuolelle eksyneestä raajasta nukkuessani.

Kun käsikirjoitin Alone in the Darkia, mietiskelin erilaisia pelkoa nostattavia aiheita. Huono pelottelukeino on vaikkapa ruutuun yhtäkkiä hyppäävä kissa. Parempia pelon aiheita ovat esimerkiksi painajaiset. Mitä jos et heräisikään painajaisestasi? Myös hulluuteen vajoaminen on pelottava aihe. Jos kuvitellaan pienien vihreiden miehien jahtaavan minua, on ajatus joka tapauksessa pelottava – olivat jahtaajani peräisin hulluudesta tai eivät.

Mikä ajoi sinut tekemään kauhua?

Raha. Tavoitteeni oli päästä tekemään elokuvia teatterilevitykseen ja kauhu oli väylä siihen. Ensimmäinen elokuvani oli kauhua ja avasi minulle mahdollisuuksia. Kuusi viikkoa ennen Elm streetin jatko-osan kuvauksien alkamista, alkuperäinen ohjaaja Wes Craven jättäytyi projektista ja minulle tarjottiin paikkaa. En olisi halunnut ottaa paikkaa kauhuelokuvan-, saati sellaisen jatko-osan ohjaajana, mutta tuttavani Hollywoodista suostuttelivat minut tähän. Elokuvasta tuli suosittu ja tuotti paljon rahaa.

Jos kaikki olisi ollut minusta kiinni, olisin ennemmin tehnyt trillereitä, draamaa tai art-house elokuvia, joissa on enemmän syvyyttä. Koen että olisi ollut mielekkäämpää tehdä koukuttavia hahmoja, teemoja ja tarinoita, sen sijaan että pelottelisin ihmisiä.

Kyle MacLachlan näyttelee FBI:n erikoisagenttia elokuvassa The Hidden. Kuva: Suomen Filmikamari ry

Mitä ihmiset mielestäsi hakevat kauhusta? 

Ihmiset katsovat sitä samasta syystä kuin käyvät vuoristoradassa. Siinä voi tuntea kuolevansa, mutta kuitenkaan et kuole. Kyse on turvallisesta pelon kokemisesta.

Ihmisiä voi katsoa tapettavan videolta, mutta tosielämä on kuitenkin eri. Tosielämässä eläintä ammuttaessa, eläin vain kaatuu maahan, toisin kuin elokuvissa yleensä kuvataan. Kauhu tavallaan valmistaa ihmisiä kokemaan pelottavia asioita. Elokuvissa tälläiset kokemukset ovat vapauttavia – tietää ettei ruudulla kuollut persoona olekkaan kuollut. Kauhuelokuvat antavat turvaetäisyyden näihin kokemuksiin.

Mikä on kauhun tulevaisuus – toimivatko kauhun peruselementit vielä tulevaisuudessakin? 

Ennustan, että kuolema tulee pelottamaan, niin kauan kuin ihmisiä on elossa. “Rahat tai henki”-kysymyksessä kukaan ei anna henkeään.

Mitkä ovat lempikauhuelokuvasi?

Don Siegelin ohjaama, alkuperäinen Invasion of the Body Snatchers. Manaaja (The Exorsist) oli myös hyvä ja pelottava. Pidin myös uudesta It-versiosta, joka ei niinkään lempielokuvani ollut, mutta nautittava.

En pidä niin sanotusta kidutuspornosta, joka on lähinnä väkivaltaisella ja graafisella sisällöllä mässäilyä. Se on mielestäni ala-arvoista viihdettä.

Jack Sholder. Kuva: Suomen Filmikamari ry