Lastenhoitajan työhön päiväkodissa tarvitaan hyvää maalaisjärkeä, heittäytymiskykyä ja hyviä tiimitaitoja.

Kaisa Koivisto on lähihoitajan koulutuksella espoolaisessa päiväkodissa työskentelevä lastenhoitaja. Hän on ollut päiväkodissa töissä kolme vuotta.

– Lastenhoitajan pitää olla tarpeeksi tiukka ja pysyä omassa kannassaan, jos lapsi pistää vastaan. Lastenhoitajan pitää myös osata muuttaa suunnitelmia, jos vaikka työkaveri puuttuu.

Erityisesti syksyisin ja keväisin työkavereita on poissa. Flunssakauden takia päiväkodeissa käytetään sijaisia, mutta aina niitäkään ei saa.

– Viime viikolla olin yksin lasten kanssa. Silloin tehtiin vaan se mitä on pakko ja katsottiin että lapset pysyvät hengissä, Koivisto kertoo.

Hänen ryhmässään on 15 lasta ja normaalitilanteessa kaksi aikuista. Kun lapsia on paljon, kaikkea ei ehdi huomata.

Miten työt saadaan hoidettua, kun väkeä on vähän?

– Sitten vaan tehdään. Se on arjessa selviytymistä.

Jos työntekijöitä on poissa, tapaturmia tulee enemmän. Vaikka yrittää parhaansa, niin yksin ei pärjää. Ja vaikka olisikin sijainen työparina, ei voi luottaa sijaiseen täysillä, vaan täytyy itse hoitaa koko ryhmää.

Koiviston ryhmässä on melkein aina eri sijaiset. Päiväkodilla on kaksi varahenkilöä, mutta kun ne on käytetty, tulee sijaisia muualta. Jos tulee.

Sijaisia tarvitaan päiväkodissa lähes joka päivä. Päiväkoti on ollut nyt kolme kuukautta auki, eikä ole ollut yhtäkään päivää, jolloin kaikki talon aikuiset olisivat paikalla.

Jotkut vanhemmat eivät ymmärrä, kuinka hektistä päiväkodin arki on.

– Sellaisiakin vanhempia on, jotka kyselevät, miksi jotain suunniteltua toimintaa ole tehty, kun on henkilöstöpulaa.

Osa vanhemmista kuitenkin ymmärtää päiväkodin tilanteen. Kun he tietävät, että henkilöstöä on vähän, he eivät välttämättä tuo lastaan hoitoon.

Arki päiväkodissa uuvuttaa

Jos päiväkodissa olisi enemmän henkilöstöä, ryhmän kanssa voisi lähteä metsäretkelle. Olisi musiikkia, askartelua tai jumppaa ja toimittaisiin pienryhmissä. Tällaista päiväkotiarkea Koivisto kaipaa.

– Meiltä odotetaan paljon, mutta resurssit on vedetty niin pieniksi, että kaikkea suunniteltua ei pysty toteuttamaan.

Koiviston mielestä lastenhoitajan palkka ei ole riittävä. Taloussanomien listauksessa päiväkodin lastenhoitajan ammattia arvostetaan yhteiskunnassa paljon, mutta palkka on silti huono.

– Olemme vastuussa lapsista ja heidän tulevaisuudestaan. Työmäärä on suuri ja silti esimerkiksi kaupan työntekijät tienaavat helposti enemmän, kuin me, Koivisto sanoo.

Lastenhoitajana toimiminen oli Koivistolle ainainen haave.

– En edes tajunnut miettiä muita ammatteja. Kyllä tiesin, että työssä on huono palkka, mutta ajattelin, että ihan sama. Eihän sillä palkalla ole mitään väliä, kunhan saan olla lasten kanssa ja lapsilla on hyvä olla.

Nyt kuva ei ole enää sama kuin silloin. Lastenhoitaja ei ole unelma-ammatti, vaan inhokkiammatti. Koivisto ei aio tehdä työtä pitkään, koska palkkaus on huonoa ja työ raskasta. Vaikka Koivisto on ollut päiväkodissa vasta kolme vuotta, hänestä tuntuu, että on jo ihan loppu.

– En edes halua tietää millaista tämä tulisi olemaan kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Tänään yksi äiti sanoi minulle, että teidän pitäisi saada tästä työstä joku likalisä. Ajattelin vain, että se olisi ihan kiva.

Koiviston työkavereista moni on uupunut.

– Työn raskauden huomaa siinä, kun tulee lastentarhanopettajia yliopistosta. He ovat sen hetken meillä, mutta sitten he huomaavat, että en mä haluakaan tehdä tätä työtä.

Lasten energisyys viehättää Koivistoa

Parasta työssä on, kun näkee lapsista, että heillä on kivaa. Työtä tehdään lapsia varten.

– Kun kuulen yhden tytön naurun, tuntuu että koko päivä paranee ja kaikki huolet unohtuvat. Ja kun oma ryhmä tulee tutuksi, lapsista tulee tosi rakkaita.

Lasten kanssa on omaa huumoria ja heidän kanssa voi hömpötellä. Koivisto aikoo kuitenkin lähteä opiskelemaan jotain muuta alaa tulevaisuudessa.