Valtioneuvoston käsittelyssä on ehdotus Suomen merenhoidon toimenpideohjelmaksi vuosiksi 2022–2027. Suunnitelmassa on neljä uutta toimenpidettä vedenalaisen melun ehkäisemiseksi.

Vedenalaisella melulla tarkoitetaan ihmisen aiheuttamaa vedessä kulkevaa ääntä, josta voi olla haittaa ympäristölle.

Suomessa vedenalaista melua syntyy eniten laivaliikenteestä. Lähestyvän laivan voi veden alla havaita jo yhdeksän kilometrin päästä.

Laivaliikenteestä ja rakentamisesta syntyvää melua pyritään vähentämään luomalla uusia ohjeistuksia ja kehittämällä tekniikkaa.

– Laivaliikenteeseen vaikuttaminen on kuitenkin hankalaa, koska laivat kulkevat kansainvälisillä vesillä ja säännöistä päätetään kansainvälisessä merenkulkujärjestössä, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Okko Outinen kertoo.

Vedenalaisesta rakentamisesta aiheutuvat räjäytykset, ruoppaus ja paalutus ovat myös merkittäviä melun lähteitä.

Yksi uusista toimenpiteistä on lisätä veneilijöiden tietoisuutta vedenalaisesta melusta ja sen vaikutuksista tiedotuskampanjalla.

Lisäksi tarkoituksena on kerätä lisää tutkimustietoa alueista, joissa melusta on vedenalaisille lajeille eniten haittaa. Alueiden käyttöä voidaan rajoittaa kokonaan tai tiettyinä ajankohtina.

Euroopan unionin vuonna 2008 antama meristrategiadirektiivi oli ensimmäinen yleinen ohjeistus, jossa vedenalainen melu otettiin huomioon.

Vedenalainen äänimaailma on kaloille tärkeä

Kalat käyttävät ääntä ja kuuloaistia kommunikoimiseen, suunnistamiseen, parittelukumppanien löytämiseen ja ravinnon hankintaan.

Ihmisen aiheuttama melu peittää hiljaisia ääniä, jotka ovat kaloille tärkeitä.

– Normaali kuuleminen estyy, jolloin kala ei esimerkiksi havaitse lähestyvää petoa, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Teppo Vehanen sanoo.

Melun vaikutuksia kaloihin on tutkittu kokeellisesti laboratorioissa ja vesitankeissa, mutta vain vähän luonnossa.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu melun aiheuttamia muutoksia käyttäytymisessä. Voimakkaan äänen kuullessaan kala saattaa pelästyä ja paeta alueelta.

– Sen seurauksena kala saattaa eksyä ja stressaantua, Vehanen kertoo.

Pahimpia ovat kovat ja äkilliset äänet, joiden seurauksena kala saattaa pahimmassa tapauksessa kuolla.

Vedenalaisen melun määrää on tutkittu Suomessa noin 10 vuoden ajan

Suomi oli mukana 2010-luvun alussa käynnistyneessä kansainvälisessä BIAS-hankkeessa (Baltic Sea Information on the Acoustic Soundscape).

Hankkeessa tutkittiin Itämeren vedenalaista melua asentamalla hydrofoneja eli vedenalaisia mikrofoneja meren pohjalle. Tutkimustulosten perusteella luotiin Itämeren melukartat, joita käytetään vertailukohteina tuleville tutkimuksille.

Lisäksi Suomen ympäristökeskus toteutti vuonna 2017 Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kanssa Vedenalainen melu -tutkimuksen, jossa tutkittiin melun eliövaikutuksia.

– Tutkimustietoa tarvittaisiin kuitenkin paljon lisää, Okko Outinen sanoo.

Tällä hetkellä käynnissä ei ole uusia projekteja, mutta vedenalaisen melun mittauksia on jatkettu Itämerellä.