Ravitsemuksen asiantuntijat haluavat tarjota vaihtoehdon somessa leviävälle terveyshuuhaalle

Pe­ru­na ei ole pahis, her­kut kuu­lu­vat ter­veel­li­seen ruo­ka­va­lioon ja on okei, että jo­nain päi­vä­nä lou­nas jää vä­liin ja sen si­jaan tulee nau­tit­tua kahvi ja pulla. Viime vuo­si­na yhä useam­pi suo­ma­lai­nen ra­vit­se­mus­tie­tei­li­jä on al­ka­nut jakaa tie­tout­taan so­si­aa­li­ses­sa me­dias­sa.

Tämä on vas­tais­ku so­mes­sa le­viä­vil­le ky­see­na­lai­sil­le ra­vit­se­mus­väit­tä­mil­le, sanoo ter­veys­tie­tei­den kan­di­daat­ti ja toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va Heidi Kin­nu­nen. Myös ra­vit­se­mus­tie­teen ope­tuk­ses­sa on alet­tu en­tis­tä enem­män ko­ros­taa vies­tin­nän mer­ki­tys­tä.

Ter­veys­vies­tin­tää eivät so­si­aa­li­ses­sa me­dias­sa tee vain ra­vit­se­mus­tie­tei­li­jät. Viime vuon­na Turun yli­opis­ton lää­ke­tie­teen opis­ke­li­jat pe­rus­ti­vat Ins­ta­gra­mis­sa­kin toi­mi­van Vas­ta­lää­ke ry:n. Yh­dis­tyk­sen ta­voit­tee­na on tar­jo­ta tut­ki­muk­siin pe­rus­tu­vaa, hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vää tie­toa ja sen verk­ko­si­vu pal­kit­tiin pe­rus­ta­mis­vuon­naan vuo­den jour­na­lis­ti­se­na te­ko­na.

Vi­su­aa­li­seen ja haus­kaan muo­toon pa­kat­tu tieto on mo­nel­le hel­pom­paa omak­sua, kuin yl­hääl­tä päin tu­le­vat, kas­vot­to­mien asian­tun­ti­joi­den an­ta­mat ra­vit­se­mus­oh­jeet, Kin­nu­nen sanoo.

– Ins­ta­gra­mis­sa tieto saa­vut­taa sel­lai­set­kin ih­mi­set, jotka eivät muu­ten ehkä tör­mäi­si sii­hen.

Kin­nu­nen on yksi Vuo­den ra­vit­se­mus­te­ko­na pal­ki­tun Tie­de­nai­set-yh­tei­sön pe­rus­ta­ja­jä­se­nis­tä. Tie­de­nai­sil­la on tällä het­kel­lä Ins­ta­gra­mis­sa 39 400 seu­raa­jaa. Se on vajaa pari tu­hat­ta seu­raa­jaa enem­män kuin esi­mer­kik­si Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sel­la.

Omal­le Ins­ta­gram-si­vul­leen Kin­nu­nen tekee jul­kai­susar­jaa liian de­mo­ni­soi­duis­ta ruois­ta. Läpi on tähän men­nes­sä käyty muun muas­sa leipä, pe­ru­na ja ba­naa­ni – ihan ta­val­li­sia ruo­kia, joita koh­taan ih­mi­sil­lä on syys­tä tai toi­ses­ta en­nak­ko­luu­lo­ja.

Monen ruo­kaen­nak­ko­luu­lon taus­tal­la on tren­di­dieet­ti

Kin­nu­nen pitää huo­les­tut­ta­va­na sitä, että ruo­kia ka­te­go­ri­soi­daan hy­viin ja huo­noi­hin.

– Mi­kään yk­sit­täi­nen ruoka ei li­ho­ta, laih­du­ta, sai­ras­tu­ta tai ter­veh­dy­tä. Leh­ti­kaa­li ei yk­si­nään tee ih­mei­tä eikä kark­ki ole ter­veys­ris­ki, jos muu­ten syö mo­ni­puo­li­ses­ti.

Ra­vin­to­val­men­ta­ja ja ra­vit­se­mus­tie­teen mais­te­rio­pis­ke­li­ja Iiris Jun­tusen mu­kaan en­nak­ko­luu­lot ruoka-ai­nei­ta koh­taan saa­vat usein al­kun­sa eri­lai­sis­ta tren­di­diee­teis­tä. Hän nos­taa esil­le glu­tee­nit­to­man ruo­ka­va­lion: se, että glu­tee­ni on va­hin­gol­lis­ta ke­li­aa­ki­kon suo­lis­tol­le, ei tar­koi­ta, että se olisi va­hin­gol­lis­ta kai­kil­le. Mikä toi­mii yh­del­lä, ei vält­tä­mät­tä toimi toi­sel­la.

Ta­val­li­sen ku­lut­ta­jan voi olla vai­ke­aa erot­taa, onko vas­taan tu­le­va ra­vit­se­mus­tie­to luo­tet­ta­vaa. Jun­tusen mu­kaan hyvä nyrk­ki­sään­tö on, että jos jon­kin asian to­den­pe­räi­syys mie­ti­tyt­tää, kan­nat­taa aina kysyä jul­kai­si­jal­ta läh­tei­tä. Ne­kään eivät tosin aina takaa tie­don luo­tet­ta­vuut­ta.  Tut­ki­mus­tie­toa ja ti­las­to­ja voi­daan käyt­tää vää­rin ja tut­ki­mus­tie­don jou­kos­ta va­li­koi­da osia al­le­kir­joit­ta­mat­ta kui­ten­kaan koko to­tuut­ta.

Myös jul­kai­si­jan läh­tö­koh­tia on hyvä miet­tiä: myykö hän esi­mer­kik­si jo­tain tuo­tet­ta tai pal­ve­lua, vai onko ky­sees­sä kor­kea­kou­lu­tet­tu alan asian­tun­ti­ja? Usein hur­jim­piin huu­haa­väit­tei­siin liit­tyy kau­pal­li­suus, eli nii­den avul­la yri­te­tään myydä jo­tain. Jos jokin kuu­los­taa liian hy­väl­tä ol­lak­seen totta, se tus­kin on totta.

Ar­tik­ke­liin on myös haas­ta­tel­tu elin­tar­vi­ke­tie­tei­den mais­te­ri ja toh­to­ri­kou­lu­tet­ta­va Essi Skaf­fa­ria. 

Lue myös: Suo­ma­lai­sia ei kiin­nos­ta raaka-ai­nei­den al­ku­pe­rä ra­vin­to­lois­sa
Lue myös: Suo­ma­lai­nen ku­lut­taa lihaa 81 kiloa vuo­des­sa. Li­han­ku­lu­tus on kol­min­ker­tais­tu­nut 50-lu­vul­ta läh­tien, mutta miten se näkyy lau­ta­sil­lam­me?