Uu­ti­soin­ti ja tieto il­mas­ton­muu­tok­ses­ta on li­sään­ty­nyt, mutta tar­vi­taan lisää te­ko­ja il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lit­se­mi­sek­si. So­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi ja kes­tä­vyys­tie­teen pro­fes­so­ri An­nuk­ka Vai­nio on tut­ki­nut, miten il­mas­ton­muu­tok­ses­ta uu­ti­soin­ti on vai­kut­ta­nut ih­mi­siin. Vai­nio on toi­mi­nut Suo­men il­mas­to­pa­nee­lin jä­se­ne­nä vuo­si­na 2020–2023.

Vai­nion mie­les­tä ny­kyis­tä vies­tin­tää pi­täi­si muut­taa on­gel­ma­kes­kei­syy­des­tä enem­män kan­nus­ta­vam­paan suun­taan, jol­loin luo­daan luoda uskoa ja toi­voa tu­le­vaan.

– Vies­tin­näs­sä pi­täi­si pai­not­taa rat­kai­su­ja on­gel­ma­kes­kei­syy­den si­jaan. Pi­täi­si puhua enem­män on­nis­tu­mi­sis­ta ja teois­ta, joita on jo tehty il­mas­ton­muu­tok­sen eteen, Vai­nio ker­too.

Vies­tin­nän avul­la voi­daan ra­ken­taa toi­voa il­mas­ton tu­le­vai­suut­ta koh­taan

Il­mas­to­te­koi­hin ei kan­nus­ta uu­ti­soin­ti esi­mer­kik­si ku­lu­tuk­sen vä­hen­tä­mi­ses­tä ja li­han­syö­mi­sen vä­hen­tä­mi­ses­tä. Hel­sin­gin yli­opis­tol­le kir­joit­ta­mas­saan ar­tik­ke­lis­sa Vai­nio ker­too, että il­mas­to­asiois­ta ei pi­täi­si aina puhua uh­rauk­si­na. On tär­ke­ää uu­ti­soi­da myön­tei­sem­min il­mas­ton­muu­tok­ses­ta, jotta ih­mi­set us­koi­si­vat, että asial­le voi tehdä jo­ta­kin.

–  Vies­tin­näl­lä pi­täi­si pys­tyä ra­ken­ta­maan sel­lais­ta tu­le­vai­suus­ku­vaa, että sel­viäm­me tästä yh­des­sä, kuten pan­de­mian koh­dal­la. Mutta sen on­nis­tu­mi­seen tar­vi­taan te­ko­ja.

Il­mas­ton­muu­tok­ses­ta uu­ti­soi­des­sa pi­täi­si luoda uskoa tu­le­vaan.

Onko il­mas­ton­muu­tok­sen kiel­tä­mi­nen reak­tio il­mas­toah­dis­tuk­seen?

So­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi­na Vai­nio on pe­reh­ty­nyt myös sii­hen, miksi il­mas­ton­muu­tos kiel­le­tään. Vai­nio pai­not­taa, että kiel­tä­jiä to­del­la vähän.

– Kiel­tä­mi­nen voi olla myös suo­ja­me­ka­nis­mi. Kun ilmiö on niin pe­lot­ta­va ja uh­kaa­va, niin sitä ha­lu­taan vä­hä­tel­lä.

– Il­mas­to­vies­tin­nän pi­täi­si ra­ken­taa myön­tei­sem­pää tu­le­vai­suus­ku­vaa ja ra­ken­taa uskoa tu­le­vai­suu­teen. Jos vies­tin­tä ra­ken­taa kuvaa siitä, että tuho on väis­tä­mä­tön, se la­maut­taa ih­mi­sen, Vai­nio avaa asiaa.

Yh­teis­kun­nan esi­merk­ki kan­nus­taa il­mas­to­toi­miin

Vai­nio on kir­joit­ta­nut siitä, että ih­mis­ten il­mas­to­te­ko­jen li­säk­si oli tar­peel­lis­ta muut­taa yh­teis­kun­nan ra­ken­tei­ta, esi­mer­kik­si vie­mäl­lä yh­teis­kun­taa vä­hem­män ku­lu­tus­kes­kei­seen suun­taan.

– Ku­lu­tusym­pä­ris­tö hou­kut­te­lee hel­pos­ti ku­lu­tuk­seen, Vai­nio to­te­aa.

Vai­nio on to­den­nut ar­tik­ke­leis­saan myös, että yh­teis­kun­nan ja päät­tä­jien esi­merk­ki tukee kan­sa­lais­ten ha­luk­kuut­ta tehdä il­mas­to­te­ko­ja, jos myös yh­teis­kun­ta on si­tou­tu­nut il­mas­ton­muu­tok­sen hil­lin­tään.

Vai­nion mu­kaan vies­tin­tä on tosi tär­keäs­sä osas­sa myös tässä, koska sen pe­rus­teel­la ih­mi­set päät­tä­vät mil­lai­sia po­lii­tik­ko­ja ää­nes­tä­vät.

– Pitää tehdä pal­jon töitä sen eteen, että maa­il­ma olisi il­mas­to­myön­tei­sem­pi.