Evankelis-luterilaiset seurakunnat painiskelevat tulevaisuuden kastekulttuurin haasteiden kanssa

Seurakunnilla on edessä vaikeat ajat. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kasteet ovat vähentyneet vajaan kolmanneksen.

Tulevaisuuden kastekulttuuri ei lepää enää perinteen päällä. Yhä useampi nuori aikuinen ja eri uskontokunnasta tuleva vanhempi jättää lapsensa kastamatta.

Vuonna 2019 lapsista kastettiin vain noin 62 prosenttia. Vuosituhannen alussa lapsista 89 prosenttia oli kastettuja.

Tulevaisuuden kastekulttuurin kohtaamat haasteet 

Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden johtava asiantuntija Katri Vappula kertoo kastekulttuurin suurimpana haasteena olevan se, kuinka kirkon on vaikea tavoittaa nuoria aikuisia. Vappulan mukaan nuoret kaipaavat uskosta merkityksiä. Vuosisatoja kestänyt perinne ei enää riitä.

– Kirkon jäseniä on vähiten 20—40-vuotiaiden ikäryhmässä. Tämä on juuri se ikä, jolloin lapsia yleisemmin saadaan, sanoo Vappula.

Myös yhteiskunnan kulttuurien moninaistuminen on otettava huomioon seurakunnissa. Vappulan mukaan perheiden määrä, jossa vain toinen vanhempi kuuluu luterilaiseen kirkkoon on lisääntynyt.

Kirkon tutkimuskeskus teetti kastekyselyn vuonna 2019. Sen mukaan puolet vanhemmista eivät kastaneet lastaan, koska toinen vanhempi ei sitä halunnut.

Myös tilanteet, jossa kumpikaan lapsen vanhemmista ei kuulu luterilaiseen kirkkoon ovat Vappulan mukaan yleisiä.

Yhä useampi lapsi päättää itse uskonnostaan  

Myös lapsen itsemääräämisen ajatus on noussut keskusteluun kasteista. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan pastori Ville Halkoluodon mukaan yhä useampi aikuinen antaa lapsen päättää itse uskonnostaan, kun lapsi on tarpeeksi vanha.

– Tulevaisuudessa tulee olemaan enemmän aikuisia, jotka haluavat kasteen. Seurakunnissa ei vielä olla varauduttu tähän, sanoo Halkoluoto.

Kummeista pulaa 

Halkoluodon mukaan seurakunnissa on puhuttu pitkään nuorten aikuisten puutteesta. Kasteiden lisäksi vaikea tilanne heijastuu myös kummiuteen. Kirkkoon kuuluvia kummiehdokkaita ei Halkoluodon mukaan jokaisella tuoreella vanhemmalla ole riittävästi.

Kirkolliskokous onkin valmistellut muutoksen, jonka mukaan yksi kummi on riittävä. Muutoksen piti astua voimaan keväällä, mutta se odottaa edelleen eduskunnan hyväksyntää.

– Myös kirkkoon kuulumattoman ”haltijakummin” nimeäminen kummin lisäksi on yleistynyt, sanoo Halkoluoto.

Tulevaisuuden toimintatavat 

Vappulan mukaan seurakuntien on panostettava ihmisläheiseen viestintään. Esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajat ovat mukana kirkkohallituksen Kaste ja kummius -hankkeessa. Vuosille 2018–2020 suunnatun hankkeen tavoitteena on turvata kasteen asema suomalaisten perheiden elämässä.

Myös Halkoluoto tuo esiin erilaiset tapahtumat, joilla pyritään reagoimaan haasteisiin. Hyvä esimerkki on Aamukaste-tapahtuma, jossa kaikki kastejärjestelyt on tehty valmiiksi perheiden puolesta. Halkoluoto mainitsee myös kastepuun ja erilaiset ”Kummin kaa” -tapahtumat, jotka innostavat tuoreita vanhempia ja kummeja liittymään kirkon toimintaan myös kasteen jälkeen.

Vappulan mukaan tärkeintä kuitenkin on, että kynnys kirkon toimintaan osallistumiseen on pieni. Vaikka lasta ei ole kastettu, se ei ole este kirkon toimintaan lähtemiseen.